Seitsemännen luennon johtajuusajattelun kehittymisestä piti Anu Puusa, ja luennon aikana tarkasteltiin johtamisen muuttumista aikojen kuluessa. Luento oli mielenkiintoinen ja se antoi hyvän kuvan siitä, kuinka paljon johtajuusajattelu on muuttunut ja mitä ominaisuuksia on mihinkin aikaan pidetty tehokkaina.

Mieleeni jäi esimerkki teollistumisen ajalta, jolloin tehtaat tulivat osaksi yhteiskuntaa. Sitä ennen ihmiset olivat pääasiassa kasvattaneet itse oman ruokansa viljelemällä maata sekä vaihtaneet hyödykkeitä keskenään. Palkkatyön tekeminen tehtaassa oli uusi ja varsin vieras ajatus. Tehtaissa kuitenkin tarvittiin työntekijöitä, joten ihmisiä jouduttiin jopa pakottamaan töihin. Etenkin varhaisissa vaiheissa johtajilla oli tapana ajatella, että työntekijät ovat vain osia koneistossa ja heitä pitää ikään kuin ohjata oikeaan suuntaan, jotta he saavat mitään aikaan. Tämä asennoituminen yhdistettynä huonoihin työolosuhteisiin ja käytännössä olemattomaan turvallisuuteen työpaikalla johti tyytymättömyyteen työntekijöiden keskuudessa. Se puolestaan pakotti johtajat miettimään käytäntöjään uudelleen.

Kuten monissa asioissa, myös edellä mainitussa esimerkissä opittiin kokemuksen kautta. Ihmisellä on aina ollut jonkinlainen tarve käyttää valtaa ja niinpä johtamista on joissain muodoissa esiintynyt käytännössä niin kauan kuin on ollut ihmisiä. Tästä huolimatta ei ole vieläkään löydetty sellaista johtamistapaa, joka olisi se ainoa, oikea ja paras. Jo olemassa olevat toimintatavat voivat jalostua ja niiden rinnalle kehittyä myös kokonaan uusia johtamistyylejä. Vaikka jokin johtamistapa olisikin koettu huonoksi, niin sitä ei välttämättä kokonaan hylätä. Erilaisia johdettavia ryhmiä ja organisaatioita on valtava määrä, joten vaikka tapa ei sovi yhdelle niin se ei suinkaan tarkoita, etteikö joku toinen johtaja pystyisi käyttämään sitä onnistuneesti.

Mielestäni hyvä johtamistyyli on sellainen, jonka avulla saa eniten irti työntekijöistä ja joka saa heidät tuntemaan itsensä ja työpanoksensa merkityksellisiksi lopullisen päämäärän saavuttamisessa. Nykyään onkin jo ehkä päästy melko lähelle tätä, kun johtaja on yhä enenevässä määrin vertaisen kaltainen suhteessa työntekijöihin. Ainakin oman kokemukseni perusteella esimerkillä johtaminen lisää työmotivaatiota. Tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan johtajuusajattelu kehittyy tulevaisuudessa esimerkiksi sinä aikana, kun itse on työelämässä.